- kaupunki kuin karkki-
Kun korona sulki galleriat, taiteen rakastajat siirtyivät kaduille. Lissabonissa taide on kaikkialla ja jopa arkkitehtuuri edustaa edukseen Euroopan makeimmalla väripaletilla. Tänne palaan kun matkustaminen on taas sallittua.
KUVAT & TEKSTI LAURA PELTONEN
Saavuin Lissaboniin maaliskuun ensimmäisenä päivänä kahden suuren matkalaukun ja upouuden kameran kanssa. Olin suunnitellut viettäväni seuraavat kolme kuukautta opiskellen ja inspiroituen Portugalin kulttuurista. Halusin oppia valokuvaamaan ja imeä omaan luomisprosessiini jotain etelä-eurooppalaista. Viisi päivää saapumiseni jälkeen Eurooppaa alettiin sulkemaan ja oli selvää, että koronan takia matkani jäisi huomattavasti suunniteltua lyhyemmäksi.
”Ensimmäisenä suljettiin yliopistot ja pikkuhiljaa kaikki julkiset tilat seurasivat perässä.”
Ensimmäisenä suljettiin yliopistot ja pikkuhiljaa kaikki julkiset tilat seurasivat perässä. Huomasin istuvani yksin kylmässä yksiössäni surkutellen tilannetta ja valmistautuen siihen, että paluu Suomeen tulisi pian. En ollut niin lyhyessä ajassa ehtinyt saamaan yhtään kaveria, saati sitten käymään yhdessäkään museossa tai taidegalleriassa.
Viikossa olin kuitenkin ehtinyt jo kiertelemään paljon Lissabonin kaupungin laita-alueiden kaduilla ja olin aina ottanut mukaani uuden kamerani. Ajattelin, että pitämällä kameran mukanani oppisin jotain valokuvaamisesta.
En kuitenkaan oppinut kuvaamisen teknisestä puolesta juuri mitään. Sen sijaan en kokenut olevani enää niin yksinäinen. Kamerasta oli tullut virallinen matkakumppanini, jonka linssin kautta kävin keskustelua oviaan sulkevan kaupungin kanssa.
”Jokainen rakennus ja seinä oli
valokuvaamisen arvoinen.”
Kiertäessäni Lissabonin kujia kävellen minulla oli aikaa katsella ympärilleni ja ylös. Kaikkien rakennusten seinät olivat joko maalattu kirkkain värein tai päällystetty uniikeilla laatoilla. Kaukaa katsoessaan tämä ikivanha kaupunki näytti sottaiselta ja tunkkaiselta, mutta erilaiset yksityiskohdat näyttivät sen todellisen luonteen.
Kaupungin seinät ovat sekoitus vanhaa, modernia, värikästä ja sekavaa. Jokainen rakennus ja seinä oli valokuvaamisen arvoinen. Joten päätin viettää viimeiset päiväni Lissabonissa niitä kuvaten. Tässä valokuvareportaasissa on kuusi valokuvaa yli tuhannesta kuvasta, jotka ehdin ottaa kaupungin kaduilla kolmentoista päivän aikana. Neljäntenätoista päivänä palasin Helsinkiin ja Euroopan laajuinen poikkeustila alkoi. ■
