Stadin kaksi
parasta
KUVAT LAURA PELTONEN
TEKSTIT HELSINKI CONTEMPORARY & ANHAVA
Elokuussa Helsingin pienissä taidegallerioissa oli erinomainen kattaus suomalaisia taiteilijoita. Tässä meidän suosikkimme.
RAUHA MÄKILÄ DEAR
7.-30.8.2020
HELSINKI CONTEMPORARY
Rauha Mäkilän näyttely DEAR Helsinki Contemporaryssa koostuu uusista kankaalle toteutetuista teoksista. Tämä ei ole taiteilijan ensimmäinen näyttely kyseisessä tilassa, vaan Mäkilän taidetta pääsee nyt ihailemaan viidettä kertaa.
Mäkilä jatkaa teoksissaan perheen ja arjen hetkien kuvausta. Näyttelyn nimen mukaisesti teoksissa seikkailevat taiteilijan rakkaat ihmiset, ystävät ja perheenjäsenet. Lähelle hakeutuvat ja läheisyyttä kuvaavat teokset luovat voimakkaan samaistuttavia kuvia ja kohtaamisia, jokapäiväisten hetkien kuvaukset laajenevat jaetuiksi kokemuksiksi.
Värien leikissä ja vuorovaikutuksessa syntyy voimakkaita jännitteitä: kuvapinnoilla vuorottelevat mintun vihreät, kirkkaanpunaiset ja -keltaiset sekä syvänsiniset ja ruskeat sävyt. Värien välisten suhteiden tutkiminen on johtanut vahvojen maalausten sisäisten tilojen syntyyn. Aiheiden hetkellisyyttä korostavien, kevyiden pensselinvetojen ja täysien värikenttien vuorottelu saa teosten pinnat elämään ja liikkumaan syvyyssuunnassa.
Mäkilä kertoo, että ”lähtökohtana teoksille ei ole niinkään tila ja tilallisuus kuin väri, ja se, miten tietyt värit voivat tukea toisiaan ja rakentaa jännitteitä maalauspohjalle. Ja kuinka väreistä saa rakennettua kiinnostavan kokonaisuuden, ja miten tuoda uusia värejä omaan, tuttuun ja turvalliseen skaalaan. Yksi eteenpäin ajava voima on kyllästyminen itseensä”. (Teksti lainattu Helsinki Contemporaryn näyttelyä koskevasta esite-julkaisusta)
ANTTI LAITINEN
BROKEN LANDSCAPES
6.-30.8.2020
GALERIE ANHAVA
Antti Laitisen Broken Landscapes nimisessä näyttelyssä taiteilija keskittyy kuvaamaan eräänlaista vuoropuhelua puiden ja pensaiden kanssa. Laitinen käyttää pensaita yhtäältä ikään kuin graafisena materiaalinaa ja toisaalta päästää meidän näkemään asioita, joita muuten emme näkisi. Hän leikkaa pensaisiin aukkoja tai taivuttelee niiden oksista ympyröitä: me näemme joko läpi tai metsän sisukseen ja teoksen kokonaishohmo on mieleenpainuva, tasapainoinen, absurdin kaunis.
Näissä teoksissa Laitinen käyttää kasveja, jotka ovat niin elinvoimaisia, että niitä ei saa hävitetyksi yrittämälläkään. Me siis tiedämme. että valokuvaan ikuistetti pensas on laisensa vain hetken ajan. Jo lyhen tovin jälkeen luonto valtaa tilansa takaisin, ja ihmisen kädenjälki katoaa uuteen kasvuun.
Esille tulee myös videoteos Fall and Rise, jossa pimeän metsän keskellä seisova valaistu mänty lysähtää kokoon ja nousee kitkutellen takaisin pystyyyn. Tässä teoksessa on ilmeisenä Laitisen teoksia usein sävyttävä tragikoomisuus ja huumori, joka kohdistuu paitsi elämän yleisiin ilmiöihin myös taiteilijaan itseensä.
Laitisen teosten syntytavat jäävät mieleen. Monet muistavat taiteilijan purjehduksen kaarnalaivalla Viroon. Teoksen, jossa hän kaatoi aarin alueelta mentsän, lajitteli kuukausien aajan siihen kuuluvaa materiaalia, myös maa-aineksia, ja kokosi niistä alkuperäisen metsän kokoisen installaation. (Teksti lainattu Galerie Anhavan näyttelyä koskevasta esite-julkaisusta) ■
